Arki tuntuu usein suorittamiselle, valmis päiväjärjestys joka pitää väkisin viedä läpi. Aikaa tai mahdollisuuksia pysähtymiselle ja suunnan muutoksille spontaanisti on vähän. Se harmittaa. Olisi kiva osata olla rennon letkeä ja antaa asioiden soljua omalla painollaan. Jäisikö paljon tekemättä? En tiedä.
En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Mutta aina voi yrittää. Tämän vuoden yritykseni on olla suorittamatta aina kuin mahdollista. Karsia turha ja priorisoida loput. Ottaa aikaa pysähtymiselle ja läsnäolemiselle. Lapsille. Itselle. Läheisille.
Kolme päivää aikaa vain olla, onneksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti