Kirpputoria ja leivontaa

Aamupäivällä lähdimme kiertelemään kirpputorille. Pakkaspäivänä sopivaa tekemistä.

Muutamia löytöjä tuli mukaan. Arabian kauniita asetteja löytyi edullisesti. Vanhan tarjottimen naishahmo hurmasi.

Iltapäivällä leivoimme Runebergin torttuja. Niin hyviä ja helppoja. Täydellisiä.

Hiottavaa jäi vielä muotoiluun, mutta makua se ei haitannut. Uudet asetitkin pääsivät heti arvoiseensa tehtävään.

Ohje löytyy tästä Runebergin torttu.

Mukavaa alkavaa viikkoa !

Varjoja paratiisissa

Tänään on vietetty reipasta ulkoilupäivää. Nautittu hyvää ruokaa ja uuden radion innoittamana pidetty diskoa. Sydämenmuotoinen diskopallo oli huippu.
Saimme vahvistusta naapurista ja lapset keksivät tehdä varjokuvia. Siitä riitti iloa pitkäksi toviksi.

Varjot tekivät pieniä esityksiä. Välissä tuli varjonyrkkeilyäkin. Sopu säilyy erittäin harvoin nykyään. Omilla ipanoilla.

Kauniita lapsia kaikki. Myös viimeinen, joka halusi näyttää apinalle.

Arkiset illat...

...menevät usein aika vauhdikkaasti. Kavereita, kuljetuksia, ruokaa, suihkua, unta. Kaikki ihania asioita. Ja kuten Jutta Urpilainen haastattelussaan totesi kiireestä "ei tule aika pitkäksi" niin näin se juuri on.

Tänään lasten kuljetusten välissä kahlasin polviani myöten hankeen kamera ja jalusta kainalossa. Maisemat alkavat toistaa itseään, mutta aina löytyy jotain uutta. Tänä iltana kuunsirppi oli harvinaisen kaunis.



Olen koukuttunut uuteen tv-sarjaan. Se ei ole kovinkaan tavallista. Mutta joskus eteen tulee jotain sellaista johon siinä tilanteessa on helppo samaistua. Joka koskettaa.

Kaverien kesken on ruotsalainen draamasarja 40+/- kaveruksista, joiden elämät ovat hyvinkin mausteisia. Ei pelkkää höttöä ja hattaraa. Vaikeuksista huolimatta elämä kuitenkin kantaa. Se antaa katsojalle luottavaisen ja positiivisen mielen. Ja sitä ei ole koskaan liikaa!

Talven riemuja

Viikonloppuna nautittiin talvesta ja lumesta täysillä.

Luistelua, hiihtoa, mäenlaskua, lumipeuhua.

Poikien kanssa saatiin tiukka jääkiekkopeli aikaiseksi. Tarpeen tullen itsestään löytää yllättäviä puolia. Ei hassumpaa.

Ihanat pulkkamäet ovat meillä aivan vieressä. Monta erilaista laskupaikkaa,hyppyreillä tai ilman. Lapset laskevat, aikuiset vaihtavat kuulumisia. Mukavaa yhdessäoloa.

Ja vaikka usein ajattelen ettei paikkani ole täällä kylmässä pohjolassa talvisin, niin tämä mahtava tunnelma ja luonnon kauneus saa äkkiä mielen muuttumaan. Hyvä niin.

Linna vai vankila

On päiviä jolloin pipo kiristää ja seinät ympärillä ahdistaa. Niitä on varmasti kaikilla.
Silloin oma koti tuntuu lähes vankilalle, josta hatkojen otto ei vain ole mahdollista. Ainakaan juuri siinä hetkessä.
Tänään ymmärsin sen, ettei jatkuva taistelu tuulimyllyjä vastaan kannata. Se on energian tuhlausta.
Helpompaa on heittäytyä. Ottaa positiivinen asenne, rento meininki. Tälläistä nyt, joskus sitten jotain muuta. Siinä riittää opeteltavaa ja haastetta, mutta niitä on hyvä ollakin. Säilyy mieli virkeänä. Ja koti linnana.

Hiihtelyä

Viikko ei todellakaan ole ollut hiihtelyä. Ellei sitten aikataulun perässä hiihtämistä sellaiseksi lasketa.
Lähdimme kaikkien kotiuduttua hiihtämään lähiladulle. Ihana aloitus vapaalle viikonlopulle.

Sukset luistivat kaikilla. Mieliala oli korkealla. Vauhtia edelliseen talveen verrattuna paljon enemmän.

Hiihdon jälkeen maistui lämmin mehu ja vastapaistettu munkki. Hymy oli herkässä.

Herkuttelun jälkeen hurautimme hissillä ylös ja ihailimme hetken kaupunkia lumituiskussa. Perjantaisessa illassa. Valoineen ja äänineen.

Ja hetkeksi aika pysähtyi. Vihdoin.

Kahvia,kiitos !

Minusta on tullut kahviriippuvainen. Aamuisin sängystä nousemista vauhdittaa ajatus lämpimästä kahvista. Töiden jälkeen mukillinen kahvia maistuu hirveän hyvälle. Ajatus kulkee, vireystila nousee, flow.

Mutta vaikka en jauhakaan papuja sekunnin tarkkuudella hienolla koneella, niin kahvin laadun suhteen vuosien myötä rima on noussut. Pitkään seissyt automaattikahvi ilman maitoa ei ole nautinto, ei edes virkistys.

Uusin ihastukseni, oikeastaan rakkauteni on pressopannu ! Sillä tehty tuore kahvi kera soijamaidon on ihanuus, joka koukuttaa nopeasti. Suosittelen !

Midnight in Paris

Otin eilen hetken omaa aikaa ja katsoin Woody Allenin "Midnight in Paris"-elokuvan. Vaikka juoni olikin hieman erikoinen, ei ehkä ihan minun makuuni, oli leffa silti sykähdyttävä. Ihania kuvakulmia pitkin Pariisin katuja. Tunnelma tuli suoraan ruudusta olohuoneeseen !
Samalla muistelin omia Pariisin matkoja.

Ensimmäinen-reppureissu. Edullinen hostelli Montmantren lähellä. Aamupalalla patonkia ja reilusti voita. Riemukaaren ja Eiffelin ihastelua. Tunnelmasta nauttimista joka solulla.

Toinen matka oli romanttinen. Luxenbourgin puiston ruusutarha. Shamppanjaa. Istuskelua Sacre coeurilla. Keskihintainen hotelli, neliöitä noin neljä. Ei aamupalaa. Paljon muistoja.

Kolmas matka, sekin keväällä. Kauneinta aikaa. Lasten kanssa suurkaupungin humussa.

Eläintarha. Eiffel. Kaupunkijuna Montmantrella. Jokilaiva.

Paljon ihmettelyä, elämyksiä, tunnelmia.

Ihana hotelli puutarhoineen. Tilava huone. Aamupalalla croissantteja hillolla ja voilla. Maitokahvia.

Kyllä, kaikki ovat olleet matkoja juuri siinä hetkessä. Erilaisia ja ihania. Ja olen varma, että matkoja on vielä tulossa. Millaisia, sitä en tiedä, aika näyttää.

Veden äärellä

Olen aina pitänyt vedestä ja järvestä. Järven rannalla kasvanut.
Meri on hieno, mutta pelottavan suuri. Järvet pienempiä, turvallisempia.
Asumme keskellä kaupunkia, järven rannassa. Täällä asuessani olen vasta ymmärtänyt kaipuuni veden äärelle. Kuinka rauhoittava sen vaikutus onkaan.

Syksyisin on ollut ihana seistä rannalla, antaa tuulen tuivertaa, ihailla aaltoja. Muistella kesän aurinkoisia päiviä, iltauinteja, rantapäiviä.

Talvella, jäätilanteen salliessa olemme tehneet pimeässä retkiä järven jäälle. On ollut hienoa seistä hiljaisuudessa, katsella ympärillä olevia valoja. Tuntea ympärillä kaupungin sykkeen.
Jonain talvina on päässyt luistelemaan peilikirkkaalle jäälle. Ihana on ollut luistella rantoja pitkin, katsella maisemia aivan uudesta perspektiivista. Ihmetellä jään eri muotoja, värejä.

Tunnen suurta onnea ja iloa aina kävellessäni rantaan.Suorastaan voimaannun sen läheisyydestä.Toivottavasti läheisyytemme kestää pitkään.

Lunta aina vain

Näistä lumisista maisemista ei vain saa kyllikseen. Puut sokerihuurrettuja. Kaikki puhtaan valkoista, valoisaa, puuterista.
Ulkoilu synkän syksyn jälkeen maistuu. Lapsille ja aikuisille.

Nautintoa lisää hieman se, että kerrostalon asukkaana lumityötä eivät paina. Voi vain keskittyä olennaiseen. Kuvaamiseen ja fiilistelyyn.

Ihanuuksia

Tässä muutama viime aikoina itseäni ilahduttanut asia.



Jimmy Choon "Lait parfumé pour le corps" saa tuntemaan oloni lähes oikeaksi ranskattareksi aamuisin.Vain tuore patonki ja Le Monde puuttuvat.

Keijukoru löytyi Desing-torilta. Valmistaja somacollectio. Aivan ihana!



Containerin yöpaita löytyi pienen putiikin alesta.

Hipaisu hyvää tuoksua, ihana(mukava) vaate, kaunis koru. Niistä saa hyvän tunteen joka kantaa pitkälle päivään ja jota huomaamattakin jakaa ympärille.

                                                   ***

Rehellisyyden nimissä on mainittava, että viime päivien ihanin-mukavin vaate-kategoriassa ovat olleet toppahousut. Mutta lämmin fiilis niistäkin tulee.

Talvimaisemia

Kävin kävelyllä lasten laskiessa mäkeä.

Näkymät olivat satumaiset.

 Järvi oli yön aikana lähtenyt jäätymään, keskeltä nousi vesihöyryä pakkasilmaan.

Taivas oli sininen.

Ja aurinko paistoi. Elämä hymyili !

Kuutamo

Ihana kuutamo. Ja lunta. Vihdoin.
On luisteltu, hiihdetty ja laskettu mäkeä.

Juotu lämmintä kaakaota ja syöty hillopullaa.

Nautittu ystävien seurasta. Oltu vaan.

Melkein perjantai

Työviikko takana. Tosin lasten lomailun vuoksi se on tuntunut melkein lomalle. Rauhalliset aamut, kiireettömät illat. Kiitos mummon!
Arki tuntuu usein suorittamiselle, valmis päiväjärjestys joka pitää väkisin viedä läpi. Aikaa tai mahdollisuuksia pysähtymiselle ja suunnan muutoksille spontaanisti on vähän. Se harmittaa. Olisi kiva osata olla rennon letkeä ja antaa asioiden soljua omalla painollaan. Jäisikö paljon tekemättä? En tiedä.

En tehnyt uuden vuoden lupauksia. Mutta aina voi yrittää. Tämän vuoden yritykseni on olla suorittamatta aina kuin mahdollista. Karsia turha ja priorisoida loput. Ottaa aikaa pysähtymiselle ja läsnäolemiselle. Lapsille. Itselle. Läheisille.

Kolme päivää aikaa vain olla, onneksi.

Käsitöitä

En ole lainkaan käsityöihminen. En ole koskaan ollut. Tämän syksyn uusi haaste onkin ollut neulominen.

Helppoja neuleita on syntynyt pitkin syksyä omaan käyttöön ja tontun töinä. Isoilla puikoilla ja paksulla langalla homma on edistynyt. Ohuella langalla ja pienillä puikoilla hermot ja lanka ovat helposti kiristyneet. Purettavaa on riittänyt.
Mutta monta onnistumisen kokemusta on tullut lisää ja iloa valmistuneista töistä. Itseluottamus ja into ovat kasvaneet. Kasa uusia käsityö-ja neulelehtiä olohuoneen lattialla, lankoja kori täynnä.
Uusin ihastukseni on merinovilla ja helmineulos. Helppoa ja kuitenkin kivan näköistä neulosta. Työn alla kaulaliina Sandnes Easy-langasta.

Ihania lankoja löytyy mm. Merletton verkkokaupasta. Ja muutakin sisustukseen ja käsitöihin liittyvää. Kannattaa tutustua !

Aamuinen hetki

Menin aamulla kävellen töihin. Arjen luksusta, josta aamuväsyneenäkin osaa nauttia. Oma, jakamaton hetki päivässä.

Pieni aavistus nousevasta auringosta ja valosta. Luminen maisema. Kaupungin valot, jotka luovat turvaa.

Niistä on ihanat aamut tehty !

Ruusunen ja Granlund

Perheemme lisääntyi joulun jälkeen kahdella akaattikotilon poikasella. Lapset nimesivät kotilot Ruususeksi ja Granlundiksi,ehkäpä hieman omiin mieltymyksiin viitaten.Yllättäen Ruusunen on aktiivinen ympäristön tutkiskelija, Granlund lokoinen oloneuvos, ilmaveivit antavat odottaa itseään.