Viikonloppuna viihdyttiin jäällä ja jään laidalla. Entinen elämä anti-jääkiekko-ihmisenä on heitetty romukoppaan. Tutuiksi ovat tulleet lähiseudun jäähallit, koppien ominaishajut, jääkoneen hurina ja joukkueen kannustavat vanhemmat. Äijämeininki.
Eikä se ole ollut lainkaan hullumpaa. Tunnelmaan on helppo heittäytyä. Kiekkoilu yhdistää erilaisia vanhempia huolehtivaksi ryhmäksi, huoltajiksi pojille.
Tänä talvena jopa äiti on vetänyt luistimet jalkaan ( kaunokit kylläkin), kypärän päähän ja kikkaillut milloin Granlundina, milloin Jarkko Ruutuna maila kädessä. Huippua !
Ja täytyy myöntää, että tunteet nousivat pintaan kun nuori kiekkoilija kävi kysymässä pelikavereilta kentällä: "Haluisitteko tulla mun ja mun äidin kanssa pelaamaan?" Sen lähemmäs äijäilyä äitinä tuskin koskaan pääsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti