Lunta

Hiihtolomalaisia. Lunta on tuprutellut tasaisesti koko päivän. Pehmeää lunta, johon on aivan pakko hyppiä. Ei aivan katolta, mutta tikapuilta. Sopivan jännittävää ja ihanan hauskaa !

Matkailua

Kävin pienellä reissulla viikonloppuna. Pääkaupungissa.
Junassa oli rauhallista. Yksin matkailu on lähes ylellistä. Pelkkiä omia valintoja.

Kauppoja, kahviloita. Hieman juhlintaa. Kiireetön brunssi aamulla.

Kadulla tallustelua auringon paisteessa. Räystäiden tiputellessa vettä ja lumen pehmentyessä jalan alla.

Ja kotiin palatessa iloiset lapset. Paljon kerrottavaa. Pieniä ja suuria asioita. Ihanaa.

Talvisia tunnelmia

Jäälle on ehtinyt harmittavan vähän talven aikana. Ja kohta ei enää uskalla.
Kauniina päivinä vastaan tulee monenlaista. Varjoliitimillä ja laudoilla viilettäviä huimapäitä. Hiihtäjiä,pilkkijöitä. Iloisia koiria.
Rannassa lentopalloverkko odottaa kesää ja uimakopin seinässä on uusi viestejä.
Talvi alkaa kallistua kevättä kohden. Ei hullunpaa!

Synttäreitä ja sirkustelua

Kuopuksen synttärit huipentuvat viikonlopun kaveripirskeisiin.
Niitä oli piiiitkään mietitty ja suunniteltu. Lopulta päädyttiin sirkusteluun.
Ennen juhlia leivottiin.

Tehtiin perinteisen täytekakun sijasta "kuppikakkuja".

Niiden toteutus oli yllättävän helppoa ja mukavaa. Lapset pääsivät koristelemaan. Hienoja tuli ja hyviä.
Samaa ei voi sanoa macaron-leivoksista. Aikaa meni ja lopputulos suoraan sanottuna kaamea.

Synttärit onnistuvat loistavasti.
Sirkustelusta innostuivat kaikki. Puitteet mukavat. Aika kului siivillä.

Ja lopulta nuoralla kävely, melkein tanssi, alkoi sujua. Onnistumisen ilo oli suuri, kaikilla.

Kukkia

Viikko takana taas. Se on täyttynyt kuopuksen synttäreistä, juhlien järjestelyistä. Ystävänpäivästä. Töistä. Harrastuksista. Tavallisista asioista.

Perjantaisin ei koskaan fiilis ole kovin hohdokas. Vaikka viikko on selätetty ja tunnelman pitäisi olla katossa.

Olenkin alkanut piristää ja juhlistaa viikonlopun alkua kukilla.Tulppaaneja, ruusuja. Joskus neilikoita. Tänään kaupasta löytyi keväisiä helmililjoja.

.

Sopivat oikein hyvin lasten kylvämien rairuohojen viereen. Niiden kasvua seurataan tiiviisti. Pelkäänpä että tänä vuonna ajankohta oli hieman aikainen, mutta eipä tuo haittaa.

Hyvää Viikonloppua !

Jääurheilua

Viikonloppuna viihdyttiin jäällä ja jään laidalla. Entinen elämä anti-jääkiekko-ihmisenä on heitetty romukoppaan. Tutuiksi ovat tulleet lähiseudun jäähallit, koppien ominaishajut, jääkoneen hurina ja joukkueen kannustavat vanhemmat. Äijämeininki.
Eikä se ole ollut lainkaan hullumpaa. Tunnelmaan on helppo heittäytyä. Kiekkoilu yhdistää erilaisia vanhempia huolehtivaksi ryhmäksi, huoltajiksi pojille.
Tänä talvena jopa äiti on vetänyt luistimet jalkaan ( kaunokit kylläkin), kypärän päähän ja kikkaillut milloin Granlundina, milloin Jarkko Ruutuna maila kädessä. Huippua !

Ja täytyy myöntää, että tunteet nousivat pintaan kun nuori kiekkoilija kävi kysymässä pelikavereilta kentällä: "Haluisitteko tulla mun ja mun äidin kanssa pelaamaan?" Sen lähemmäs äijäilyä äitinä tuskin koskaan pääsen.

Tyttöjen ilta

Miesvahvistus lähti yökyläilemään kaverille. Moikat ja auton ovi kiinni.
Tytöt jäivät kotiin riitelemään vapaan illan vietosta. Pakattu uimakassi jäi eteiseen, auton nokka kääntyi kohti keskustaa.

Kävimme kirpputorilla ja

Vintage Gardenissa. Ihanaa fiilistelyä. Kaksi harakkaa näpelsi kaikkea kiiltävää ja kimaltavaa.

Tehtiin ihana löytö. Lahja tärkeälle ihmiselle, sisältö jää vielä salaisuudeksi.

Vohvelikahvilassa lämmiteltiin.

 Juotiin mehua ja kardemummakahvia. Vohvelia kermavaahdolla. Perjantai-illan tunnelma alkoi nousta.

Ja lopuksi perjantai-iltojen traditio - Puhelinlangat laulaa, Radio Suomi. Erilaisia ihmisiä, erilaisia kappaleita. Joskus myötähäpeää, paljon mieleen jäävää. Suosittelen lämmöllä.

Tiistain tunnelmia

Kävelin tänään jäätä pitkin töistä kotiin. Ajoissa, auringon paisteessa.

Toinen kerta järven jäällä tänä talvena. Joku oli mennyt edeltä, se helpotti.

Keskustan ruuhkaan verrattuna nautinnollinen rauha. Yksi hiihtäjä tuli vastaan, teki mieli moikata.

Tuli keväinen fiilis. Hyvä mieli. Ei haitannut vaikka kotona odotti vihainen esikoinen. Äiti oli pakannut hiihtoretkieväät väärän lokeroon repussa. Ainakin hänen mielestään. Onneksi oli selvinnyt kotiin. Ja eväätkin tuli syötyä.

Pieniä autoja

Meillä oli pieniä poikia vanhempineen kyläilemässä viikonlopun. Tädin muruja. Ihania.
Pienet autot otettiin pitkästä aikaa esille. Niitä olikin aika paljon ja pian ne olivat ajelleet ympäri asuntoa.

Hälytysajoneuvoja keittiön pöydälle...

...kirjahyllyyn.

Kilpuri oli ajanut piirongin päälle...

...ja Kimi Räikkönen pöydän alle.

Tokaluokkalainenkin innostui hetkeksi. Vaikka uusi kännykkä kuumotti. Ja neiti Kesäheinä teki autoperheitä, tietenkin.

Joku oli ajanut kumoon ja odotti hinausapua.
Niin meille kaikille joskus elämässä käy ja silloin täytyy vain toivoa, että vahvoja hinaajia on ympärillä riittävän monta. Kuten meillä.

Väriä viikkoon

Punainen on yksi lempivärini. Varsinkin kirkkaan punainen. Pienenä pelkäsin verta. Enää vain vähän. Pidän chilistä ja raikkaan punaisista tomaateista. Punaisista huopatossuista ja villasukista. Ja autokin voisi olla punainen. Antaisikohan se enemmän tilaa liikenteessä? Viestisikö naisesta joka kulkee omia teitään? Vai naisesta joka osti sen pienen punaisen auton, jota kukaan mies ei halunnut.
Punaista pidetään energisenä värinä, joka antaa itseluottamusta ja hallinnan tunnetta. Viestii iloisuudesta, mutta vaativasta luonteesta.
Tämä vinkkinä tiukkoihin tilanteisiin - Punaista päälle ja tulta päin !